Tarina alkaa, kun yksin Suomen syrjäseudulla asuva 80-vuotias mies satuttaa jalkansa ja joutuu matkustamaan Helsinkiin poikansa vaimon luokse, jotta pääsisi lääkäriin. Mielensäpahoittajan välit miniäänsä ovat melko huonot, sillä he ovat kuin eri maailmoista; hän itse kylvää päivät perunoita, hoitaa taloaan ja käy kyläilemässä vuodelevossa olevan vaimonsa luona. Miniä asuu Helsingissä elektroniikan ja viihteen keskellä, työskentelee kansainvälisessä firmassa ja elää kiireistä arkea. Kun näiden kahden elämät yhdistetään, syntyy melkoinen sekasotku ja stressi itse kullekkin.
Mielestäni elokuvan rakenne on tehty mielenkiintoiseksi, sillä esimerkiksi monessa kohtaa elokuvassa käydään läpi samaa kohtausta joka sijoittuu vuosikymmenien taakse Mielensäpahoittajan elämään. Sitä kautta selviää hieman lisää miehen elämästä ja nykyisestä tilanteesta. 'Vanhoissa' kohtauksissa on käytetty hieman vanhanaikaisempaa kuvaustyyliä ja puvustus on onnistunut melko hyvin, vaikkakin joissain vanhemmissa kohtauksissa on hieman liian nykyaikaiset vaatteet. Mielensäpahoittajan päässä oleva karvalakki erottaa tämän kaupunkimaisemassa muista ihmisistä melko voimakkaasti, joka tuo omanlaisensa huumorin elokuvan hahmojen välille, kun kaupunkilaiset sekä ulkomaalaiset kyselevät miehen vaatetuksesta.
Elokuvassa on korostettu vastakohtia; Mielensäpahoittajan koti on maaseudulla peltojen keskellä, eikä muita taloja näy lähimaillakaan. Kaupungissa mies joutuu asumaan omakotitaloalueella ja liikkumaan vilkkaassa keskustassa. Maaseudun ihmiset kuvataan ystävällisinä ja hiljaisina, kun taas kaupunkilaiset ovat äänekkäitä, dramaattisia ja melko epäselviä slangeineen ja sanontoineen.
Itse pidin elokuvasta erittäin paljon, sillä sen toteutus ja idea on hieno, näyttelijät hyviä ja ympäristö sopiva tällaiselle elokuvalle. Suosittelisin tätä elokuvaa aikuisille, sillä kielenkäyttö ja tunteenpurkaukset ovat välillä melko vahvoja.
“Ei elämästä mitään jää eikä siitä mitään mukaansa saa. Kun sen tajuaa, tällaisen tavallisenkin minuutin arvo nousee kuulkaa paljon. Mutta ei ihminen parempaan pysty kuin mihin pystyy.”
― Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittaja
Tämän kyseisen elokuvan olenkin halunnut nähdä jo pitkän aikaa. Olen kuullut tästä paljon kehuja ja kiinnostukseni heräsi vielä enemmän luettuani tämän tekstisi. Kerroit hyvin ja ytimekkäästi juonesta sekä elokuvan rakenteesta kertominen oli mielenkiintoista luettavaa. Loppuun laitettu lainaus Tuomas Kyrön sanoista oli ehdottomasti plussaa! Myös kyseinen kuva, minkä olet laittanut tuohon tekstin kaveriksi sopi tilanteeseen mainiosti. :) - Kugi
VastaaPoista