Hiihtomuseo

Kävimme syksyn lopulla hiihtomuseossa ensimmäistä kertaa ja yllätyimme positiivisesti. Olimme odottaneet suksia ja suksitauluja täynnä olevaa museota, mutta löysimmekin mäkihyppy- ja laskettelusimulaattoreita, ampumapelejä sekä muita aktiviteetteja.
   Museoon sisälle mentäessä ensimmäisenä on lasihuone täynnä hiihtovälineitä (pukuja, suksia, kenkiä) järjestyksessä eri vuosikymmeniltä. Esillä on myös suksia satojen vuosien takaa, joka antaa hyvän käsityksen suksien kehityksestä ja historiasta - niinkuin siihen painottuvan museon kuuluukin antaa. Ensimmäisenä kierrokseemme kuuluikin siis vanhanaikaisten liikuntavälineiden arvostelua ja keskustelua hiihdon ja mäkihypyn kehityksestä. Saimme myös käsiimme lapun, jossa kerrottiin lisää oleellista tietoa kaikesta mahdollisesta hiihtoon liittyvästä.

   Seuraavana olikin jo vuorossa keskihalli, joka oli täynnä erilaisia pelejä; ampumahiihdon ampumisen harjoittelua, mäkihyppysimulaattori, nopeus- ja laskettelupelit. Saimme myös museon henkilökunnalta hyviä ohjeita hiihtoon ja mäkihyppyyn (ei sillä että me mestarihyppääjät olisimme niitä tarvinneet). Vietimme melko kauan aikaa pelaillessa pelejä, ennenkuin raaskimme siirtyä seuraavaan huoneeseen yläkertaan.
  Yläkerrassa oli kuuluisien urheilijoiden pahvinukkeja, joiden kanssa päädyimme räpsimään parit kuvat. Lisäksi kerroksessa oli erilaisia kuvia urheilutapahtumista, sekä 'sydänseinä', jolle sai kirjoittaa oman viestinsä.

Mielestäni oli hyvä idea, että hiihtomuseoon oli ripoteltu hiihdon historiaa eri puolille paikkaa, jolloin asia ei käynyt liian tasapaksuksi. Pelisali oli todella hyvä, sillä varmasti nuorimmat viihtyvät siellä hyvin, kun vaikka perheiden vanhimmat käyvät vieressä itse historiapuolta läpi. Yläkerta tuntui tosin hieman turhalta, sillä sieltä en löytänyt minkäänlaista kovin olennaista tietoa hiihtolajeista.
    Yleisesti ottaen hiihtomuseo oli hyvä kokemus ja tulen todennäköisesti käymään siellä vielä uudelleen.